perjantai 10. lokakuuta 2008

Nykymuotoisen kapitalismin konkurssi

Ei siitä pääse mihinkään: ilman jättiläismäisiä taloudellisia tukitoimia nykymuotoinen markkinatalous olisi jo tehnyt konkurssin. Laisser-faire kapitalismi olisi kaatanut itsensä. Valtioiden hätäapumiljardit pankeille ja rahoituslaitoksille riittävät ehkä pitämään kansainvälisen talouden pystyssä, ehkä ei. Omin voimin maailman markkinatalous olisi tätä kirjoitettaessa jo luhistunut.

Kriisi on amerikkalaista tekoa. Ensin asuntojen hinnat tuplaantuivat vuodesta 1997 vuoteen 2006. Kovaa nousua vauhditti vapaamielinen lainapolitiikka. Yhdysvalloissa annettiin miljoonia suuria asuntolainoja ihmisille, joilla ei ollut mitään mahdollisuuksia selvitä lainoistaan. Vuonna 2006 tällaisia riskilainoja oli jo 13,6% kaikista asuntolainoista! Näitä varattomia lainanottajia kutsuttiin esimerkiksi nimellä NINA, No Income No Assets, eli ei tuloja eikä varoja. Mutta lainaa tuli. Asuntojen hintojen jatkuva nousu ruokki illuusiota, ettei asuntokaupoissa voi hävitä. Ongelmasta tuli kansainvälinen, kun lainoja myöntäneet yhtiöt purkivat ja paketoivat alkuperäiseet lainat mitä kekseliäimmin tavoin uusiksi lainatuotteiksi, jotka sitten myytiin ympäri maailmaa. Ja kauppa sujui hyvin, olivathan kaikkien osapuolten luottoluokitukset kunnossa - siis alkuperäistä lainanottajaa lukuunottamatta.

Ja nyt tuo amerikkalaisten asuntomarkkinoiden subprime-kriisi on levinnyt yleisen talouden puolelle. Pankkeja ja vakuutuslaitoksia kaatuu ympäri maailmaa, ja vielä paljon enemmän kaatuisi, elleivät valtiot kiirehtisi apuun. Miten tästä selvitään normaaliin elämänmenoon, kukaan ei tiedä varmasti.

Se on kuitenkin selvää, että rahatalouden valvonta tulee kiristymään paljon. Uni siitä, että markkinat kyllä tietävät mikä niille on parasta, osoittautui painajaiseksi, joka ei saa toistua.

Liikenteessäkin on omat sääntönsä, joita ei saa rikkoa, vaikka ajaisi Lexuksella. Maailman rahatalous tarvitsee nopeasti uusia nopeusrajoituksia, pysäköimiskieltoja ja parkkeerausmaksuja, joista laissez-faire -menoon tottuneet wahlroosit eivät lainkaan pidä. Mutta he ovat nyt näyttönsä antaneet, ja jälki olisi murhaavaa, ilman julkisen vallan väliintuloa.

maanantai 16. kesäkuuta 2008

Poliisin kuolema

Poliisin teurastamisesta autolla sai tänään Suomessa vain kolmen ja puolen vuoden vankeustuomion. Lieventävänä asianhaarana varmaankin oli - kuten niin usein - humalatila. Tähtiasianajaja piti sitten huolen lopusta. Mistä löytyisi samanlainen puolustaja tapetun leskelle ja pienille lapsille? Ei kovempi rangaistus tuo menetettyä takaisin, mutta limboilu tuomiossa loukkaa itse elämää.
Tätä menoa luulisi hidasälyisenkin oppivan, että murhatoimiin kannattaa ryhtyä kernaasti autolla ja vain kännissä.

tiistai 27. toukokuuta 2008

Ikävä kyllä, Vanhanen

Nyt saattaa näyttää siltä, että tämän blogin keskushenkilönä on pääministeri Vanhanen. Näin onkin. Tämä ei niinkään johdu blogin pitäjästä kuin blogin aiheesta ja pääministeristä, joka tuntuu tarjoavan loputtomasti materiaalia kansalaisen oikeustajua puhuttelemaan.

Nyt aiheena on tietenkin Kehittyvien Maakuntien Suomi ja poliitikkojen rahat. Vanhanen ei taaskaan tiedä, tai tiennyt, ketkä häntä oikein rahoittavat. Katsotaan miten muisti kehittyy; Vanhasen kiemurtelu ulkoministeri Kanervan toilailujen merkeissä rohkaisee nyt odottamaan.

Että Pekkarinenkin on ryhtynyt taidekauppiaaksi!

Watergate-skandaali lähti paljastumaan jenkeissä, kun Syvä Kurkku oli antanut lehtimiehille ohjeen "Follow the money!". Kuka sanoisi nyt Suomen lehdistölle että taulukauppoja kannattaa penkaista kunnolla.

Mutta, mutta, ymmärtääkö media? Tiedotusvälineet muutama päivä sitten suorastaan kilpailivat uutisen ohinäkemisessä, kun raportoinnin kohteena oli englantilaisen Harrier-hävittäjän kadonnut etupyörä. Mitä tuo Harrier teki Suomessa? Osallistui "kansainväliseen harjoitukseen", kertoi media. Anteeksi mihin?

perjantai 11. huhtikuuta 2008

Pääministeri ei nyt muista..

Pääministeri sanoo nyt, ettei hän ole valehdellut. Lehdistö ymmärsi kaksi vuotta sitten väärin hänen vastauksensa, kun kysyttiin paikkaa, jossa hän oli Kurosen kohdannut. Kaksi vuotta meni, ennen kuin pääministeri ymmärsi valehtelun merkityksen korkean viran haltijalle, ja keinoksi jää nyt vain kieltää koko asia.

Lehdistöhän ymmärsi väärin myös Kanervan sanomisia. Kanervan mielestä hän ei ollut koskaan kieltänyt lähettäneensä tekstiviestejä. Television kuvanauha todistaa asian toisin; "Desto schlimmer für die Tatsachen", taas kerran.

Nyt Vanhanen haluaisi, että lehdistö opettaisi häntä kädestä pitäen: "Miten tällaisen poikamiespääministerin pitäisi seurustella, että sen tekisi oikein? Mikä olisi oikea tapa?"

Tässä yksinkertaiset ohjeet pääministerille:

1. Toimi avoimesti
2. Vastaa teoistasi
3. Älä valehtele

Näillä pärjää niin pääministeri kuin vähäisempikin virkamies.
Siitä nyt vaan rohkeasti yrittämään.

sunnuntai 6. huhtikuuta 2008

Eikö pääministeri todellakaan ymmärrä?

Tänään tasavallan pääministeri valittaa savolaisissa sanomalehdissä, että lehdistö kytkee hänen tapauksensa Kanervan tapaukseen. Niissä kun ei Vanhasen mielestä ole mitään samanlaista.

Eikö pääministeri Vanhanen ymmärrä, että suuri yhdistävä tekijä hänen ja Kanervan välillä on valehtelu. Molemmat ovat valehdelleet, salatakseen jotakin.

Ei ole pieni asia, että ministerit valehtelevat.

Yhtäläisyyttä molempien herrojen tekemisissä on tietenkin myös siinä, että toinen haki sänkyseuraa Internetin, toinen puhelimen avustuksella. Kännykän käytössäkin joku voisi nähdä yhteisiä piirteitä: Kanerva vonkasi, Vanhanen antoi pakit. Jos näistä hallituksen jäsenten toimista ei synny julkisuutta ilman lehdistön pahaa tahtoakin, lehdistö ei hoida hommaansa.

keskiviikko 2. huhtikuuta 2008

Laiva ilman peräsintä?

Valtiovarainministeri Katainen siis antoi potkut ulkoministeri Kanervalle. Luottamusta ei enää ollut; Kanerva oli pettänyt Kataiselle antamansa lupauksen.

Hetkinen: puoluejohtajatko antavat potkut ministereille? Eikö hallituksen toimintaa johda pääministeri? Onko pääministerin luottamuksella mitään virkaa, jos puoluejohtaja - tässä tapauksessa siis kokoomuspuolueen johtaja, ei itse puolue tai mikään sen elimistä - vain päättää, että ministeri saa mennä.

Mielenkiintoista olisi tietää, mitä mieltä oli pääministeri aprillipäivän aamuna. Vielä edellisenä iltana hän oli antanut jakamattoman tukensa ulkoministerille. Vai onko sillä väliä; Vanhanen on itse jäänyt pääministerinä kiinni valehtelusta, ja tuo valehtelu yhdessä koko hänen surkuhupaisan romanssinsa eri vaiheiden kanssa syö häntä jatkuvasti.

lauantai 29. maaliskuuta 2008

"Haluatko tehdä sitä.."

Ilta-Sanomat julkaisi tekstiviestin, jonka Suomen ulkoministeri oli lähettänyt aamuyöllä seksitanssijalle.
Kokoomuksen kumeaääninen mutta naivi puheenjohtaja vakuutti heti,että virkapuhelimella lähetetyn tekstiviestin sisältö ei ollut hänelle yllätys! Hän luottaa yhä Kanervaan, ulkoministerinä.
Pääministeri Vanhanenkin luottaa Kanervaan, tällä hetkellä. Aika on jo raskaana ulkoministerin eroa, mutta Vanhasen mielestä on ulkoministerin yksityisasia, minkälaisia yksityisiä tekstiviestejä hän lähettelee. Se, että yksityistä kiimaa hoidetaan virkapuhelimella veronmaksajien laskuun ei Vanhasta haittaa.
Ja kuinka se voisikaan: Vanhanenkin hoiti seurankaipuutaan tietokoneella, jonka käytön korvasi(?) valtio. Vanhanen jäi itse kiinni valehtelemisesta, kuten jäi Kanervakin. Ei korppi korpin silmää noki, sanoi vanha kansa ja meni pois, mutta totuus jäi.

Valehteleminen näyttää ministeripiireissä olevan maan tapa.

maanantai 24. maaliskuuta 2008

Oopperan logiikkaa

Oopperalaulajatar ja television tanssituomari Johanna Rusanen kertoo uusimmassa Kotimaa-lehdessä, että hän ei enää katso televisiota. Kyseessä on vastalause digitaalisen television käyttöpakolle.

Niin sitä pitää. Television katsotuimpiin kuuluvan ohjelman valovoima kelpaa kyllä laulajattarelle, mutta katseluluvan maksaminen ei. Julkkikselle sopii, että miljoona tavista maksaa hänet nähdäkseen. Moraali ja logiikka loistavat poissaolollaan, mutta näinhän asia on lähes poikkeuksetta oopperoiden libretoissakin. Itse Rusanen katsoo vain videoita, melkein joka ilta.

Videoilla ei kuitenkaan ole suoria lähetyksiä, ei Rusasen tuomaroimia tanssikilpailuja eikä hänen suosikkikanavaansa Teemaa, ei klassisen musiikin konsertteja, ei formulaa, ei jumalanpalveluksia, ei jalkapalloa, ei euroviisuja, ei jääkiekkoa olympialaisista puhumattakaan. Videolainaamosta ei myöskään saa uutisia eikä säätietoja, 365 päivää vuodessa. Videolta puuttuvat myös kymmenet viikottaiset elämänmenoa taustoittavat ajankohtaisohjelmat.

Eräässä mielessä luvatta katselu vertautuu liputta matkustamiseen julkisessa liikenteessä. Matka taittuu niin kauan kun muut maksavat. Luvaton ja liputon varastavat heiltä, jotka palvelun kustantavat.

Kokonaan eri asia on vielä, että digisiirtymä hoidettiin kömpelösti. Erityisesti tiedotus oli alussa suorastaan harhaanjohtavaa ja myöhemminkin varsin onnetonta. Mutta itse siirtymän vastustaminen on suurin piirtein samaa, kuin jos radiossa ja levyteollisuudessa olisi aikoinaan päätetty, että kyllä mono riittää. Stereo-äänelle ei ole meillä mitään käyttöä.

perjantai 14. maaliskuuta 2008

Pukki kaalimaan vartijana

Ulkoministeri Kanerva pyysi viime yönä Brysselissä anteeksi niiltä, jotka arvostavat hänen työtään. Entä niiltä, jotka eivät arvosta, kuten minulta? En minä voi erottaa sen enempää ulkoministerin pitämää puhetta kuin hänen lähettämäänsä tekstiviestiä itse henkilöstä, itse toimijasta. Ja tuosta toimijasta on tullut epäluotettava.

Emmekä vielä ole edes nähneet ulkoministerin virkapuhelimellaan lähettämiä tekstiviestejä, jotka kuulemma ovat jo Hymyn omistuksessa. Hymy julkaissee tavaran omalta kannaltaan palkitsevimpana ajankohtana.

Katainen oli kuitenkin nähnyt kirjoituksen seinällä ja herännyt julkisesti arvostelemaan Kanervaa.

Entäpä pääministeri Vanhanen, pukki kaalimaan vartijana? Hän kiirehti hyväksymään Kanervan anteeksipyynnön, hänen mielestään asia on loppuun käsitelty. Eipä taida olla.

Vanhasen kiireen ymmärtää kun muistaa, että hän jäi itse kiinni valehtelusta Susan Kurosen tapauksessa. Jos Kanervan suurimmaksi rikkeeksi tulisi valehteleminen, hameen kahina alkaisi heiluttaa koko hallitusta, ja se olisi jo liikaa, vai olisiko?

On tietysti myös mahdollista, että kokoomus selviää tästä haaverista jopa tyylikkäästi. Salolainen ei ole vielä naftaliinissa ja hänestä Suomi saisi varmaankin hillitysti käyttäytyvän kokeneen ulkoministerin. Kanervalle voidaan pienen karenssiajan jälkeen antaa suurlähettilään paikka Reeper.. vaikka Saksassa.

torstai 13. maaliskuuta 2008

Ulkoministerin aivoitukset

Ajankohtainen kakkonen kertoi eilen, että ulkoministeri Kanerva lupaili kymmenen vuotta sitten kansanedustajana ollessaan naispuoliselle taiteilijalle taulukauppoja eduskuntaan.

Ilta-Sanomat ja mainittu taiteilija vahvistavat tänään että näin on , mainiten nimeltä ko. taiteilijan.

Tällaisen lupauksen nimike on virka-aseman väärinkäyttö. Ei ehkä oikeussalissa, mutta kansalaisen oikeustajua Kanervan toiminta loukkaa syvästi. Kokoomuspuoluetta ja etenkin sen johtajaa Kanervan huono harkintakyky ei näytä vaivaavan; niin korskeaksi valta on tehnyt kantajansa.

Eikö kokoomuksella todellakaan ole miestä tai naista tämän "kulahtaneen Shemeikan" tilalle?

Jos Katainen ajattelee tarkemmin puolueen etua, Kanerva siirtyy pian lähettelemään tekstiviestejä omalla kustannuksellaan, ei enää veroa maksavien kansalaisten kukkarosta.

Vanhanen ja Kanerva

Pääministeri Vanhanen valehteli väittäessään, että oli tavannut Kurosen Ikeassa. Ulkoministeri Kanerva valehteli sanoessaan, ettei ollut lähettänyt sadoittain tekstiviestejä lentokoneessa tapaamalleen alastontanssijalle.

Ei ole pieni asia, että ministerit valehtelevat.

Kysymys on huonosta harkintakyvystä, jota sekä pääministeri että ulkoministeri ovat osoittaneet. Kansalaisilla on oikeus odottaa parempaa. Päin naamaa valehtelu ei kelpaa.

Kokonaan eri asia on vielä, että Kanerva lähetteli lemmekkäitä tekstiviestejä virkapuhelimellaan. Siis meidän piikkiimme, verorahoilla.

Onko pakko odottaa seuraaviin vaaleihin, ennen kuin nämä valehtelijat saadaan pois vaativista viroistaan?